Quitters never win

 

Vietettiin viikonloppu Voltan alueella oikeesti Afrikalta näyttävissä maisemissa :D Välillä (usein) täällä ollessa ei jotenkin edes tajua, että on Afrikassa, kun asiat on arjistunu ja tottunut elämiseen täällä. Lähettiin reissuun perjantaiaamuna House of Gracella olevien vapaaehtosten Marjan ja Roosan kanssa.

Otettiin aamulla trotro Tudu stationilta eikä jouduttu edes odottamaan puolta tuntia kauempaa, kun trotro oli jo täynnä ja päästiin matkaan. Trotromatka Accasta Hohoeen kesti noin 4 tuntia. Puolivälissä matkaa tie muuttu tosi töyssyiseksi. Lisäksi trotron takaluukun kanssa tuli ongelmia ja huudeltiinkin vähän väliä kuskille takapenkiltä, että taas on takaluukku auki. Ei onneksi avautunut 100km/h vauhdissa eikä vahingoittanut autoja tai ihmisiä. Kun ovi oli auennut jo useampaan kertaan, yritettiin jo kehitellä meidän suomalaisten mielessä, mitä viritelmiä keksittäis, että saataisiin se pysymään kiinni. Lopulta oltiin perillä nälkäisinä ja hikisinä.

Avointen ovien päivä

Nälkäisinä alettiin ettiä pienestä kaupungista ruokapaikkaa. Muutamalta naiselta kysyttäessä koko kaupungissa ei ilmeisesti ollut mitään ravintolaa, mutta nuori poika tiesi yhden ravintolan. "Kävelkää vain suoraan". Käveltiin, mutta jonkun ajan päästä toivo alkoi hiipua. Paikallisten mukaan se ravintola olisi kuitenkin siellä jossain edessä. "Ei kaukana." Tähän ei ole kuitenkaan aina uskomista, sillä ghanalaisten mielestä kaikki on lähellä. Lopulta ravintola kuitenkin löytyi. Tilattiin riisiä ja kanaa, mutta kuten kunnon ghanalaiseen ravintolaan kuuluu, kaikkea mitä on listalla, ei ole saatavilla. Riisi oli kuulemma loppu. Ei jaksettu jäädä odottamaan, joten suunnattiin takaisin asemalle, mistä oltiin lähdettykin. Trotrolla reilun puolen tunnin matka pieneen kylään Wli Water Heights Hoteliin (jota voin todellakin suositella).

Meidän rauhallinen hotelli

Päästiin suoraan hotellin eteen, jossa hymyilevä hotellityöntekijä otti meidät vastaan ja ilmoitti, että huoneemme onkin toisessa paikassa. Hotellilla on siis kaksi toimipistettä ja olimme siis tullut väärään. Onneksi hotellin työntekijä lupasi viedä meidät autolla oikeaan paikkaan. Söimme ja jatkoimme matkaa. Illalla söimme (kyllä, taas) ja pelasimme ghanalaista neljä neljä -peliä. Pääsin alottelijan tuurilla meidän neljän pelaajan kesken finaaliin, mutta jouduin tyytymään kakkossijaan. Olin myös saanut jostain päähäni, että pelkään taas ötököitä yhtä kamalasti kuin ennen tänne lähtöä, joten matkaseuramme (sekä työntekijät) saivat nauttia mun ja Siljan kiljahduksista, kun kaiken maailman ötökät lenteli illalla meitä kohti. Istuttiin niin sopivasti lampun alla, jonka valo tietysti kerää eläimiä luokseen. Yhden kiljahduksen seurauksena jopa hotellin vartija syöksyi meitä kohti taskulamppu kädessään pelastamaan neidot pulasta. Kiitos vaan, väärä hälytys.

Astetta isompi  neljä neljä -peli krokotiilin muotosena (tätä ei sentään Siljan kanssa kiljuttu heh)

Ghana on jaettu eri hallintoalueisiin eli regioneihin. Volta regionin pääkaupunki on Ho, johon emme tällä viikonloppureissulla kerenneet tutustumaan. Volta regionin keskellä on Volta-järvi, joka on maailman suurin patojärvi. Voltan alueeseen kuuluu myös Länsi-Afrikan korkein vesiputous Wli waterfall. Yövyimme siis pienessä kauniissa kylässä Wli putousten lähellä vuorten ympäröimänä.







Lauantaina lähdimme aamulla kohti Ghanan korkeinta vuorta ja sen vallotusta. Afadjato (885m) sijaitsi toisessa kylässä, joten otimme taksin. Sisäänpääsymaksujen jälkeen lähdimme tarpomaan huippua kohti. Ghanalaiset olivat huomioineet ihanasti väsyneet vaeltajat aina 200 metrin välein olevilla kylteillä. Vaikka täällä hikoilee väkisinkin jatkuvasti, en ole hikoillut yhtä paljon kuin vuorelle noustessa.

Huipulla oli voittajaolo ja huikeat näkymät. Vuorelle oli kerennyt meitä ennen lauma ghanalaisia oppilaita, joille taisi olla suurempi nähtäyys ottaa kuvia neljän obronin kanssa. Taas on meidän pärstät muutaman ghanalaisen puhelimella ja kameralla. Vuorelle kipusi myös belgialainen mies, jonka kanssa olimme vaihtaneet muutaman sanan hotellilla. Hänellä oli opas mukana (oppaan virallisuudesta ei ole sen enempää tietoa) ja he olivat suunnitelleet mennä vuorelta laskeuduttua suoraan viereiselle vesiputoukselle. Ajatuksenamme oli suunnata vuorelta Wli putouksille, mutta vaihdoimme ex temporena suunnitelmia ja suuntasimme miesten kanssa putoukselle.

Huipulla

Matkalla alas

Matka putoukselle oli luonnon puolesta vaihteleva. Seurasimme opasta pienellä polulla ja puiden varjossa kävellen. Alueella oli myös paljon perhosia. Hikisen uurastuksen jälkeen tuntui ihanalta päästä pulahtamaan veteen ja uimaan suoraan putouksen alle.

Tagbu Fall

 
Iltapäivällä kävimme vielä pienellä kävelyllä kylässä. Kävellessämme talojen ohi, ihmettelin, miksi yksi mies huutaa meitä niin kovasti luokseen. Käännyin katsomaan ja kuuntelemaan tarkemmin ja huomasin, että mies yritti kertoa meille, että täällä on kameleontti. Menimme ihmettelemään vihreää hidasta oliota. Jatkoimme matkaa ja päädyimme tielle, millä emme vielä olleet. Kävelimme vain 100 metriä ja olimmekin jo Togon rajalla. Olimme katsoneet kartasta, että paikka on lähellä rajaa, mutta emme todellakana tajunneet, että näin lähellä! Immigration servicen työntekijä olisi jopa ollut valmis lähettämään meidät käymään Togon puolella, jos olisi ollut päivä aika (kello oli 17.15 ja pimeä tulisi klo 18).

Melkein rajalla

 
Sunnuntain suunnitelmana oli käydä vielä Wlin alemmalla putouksella ja Volta-järven rannalla. Korkeampi putous olisi ollut se korkeampi, mutta ajattelimme, ettei meillä ole aikaa koko 4 tuntia kestävälle reissulle. Reitti alemmalle putoukselle oli kuin lasten leikkiä ja melkein hieman pettymys, kuinka helposti sen luokse pääsi :D Ei ollut yhtään seikkailutunnelmaa. Putous oli kuitenkin todella hieno. Mukava sunnuntaikävely ja aamu-uinti virkistävässä vedessä.


 

Hotellille päästyä saimme kuitenkin kuulla, että näin sunnuntaina Voltan rannalle olisi vaikea päästä trotrolla. Meidän pitäisi mennä ensin taksilla Hohoeen, josta trotrolla Voltalle päin ja siitä vielä trotron vaihto rannalle. Joutuisimme kuitenkin maksamaan Hohoesta Accraan menevässä trotrossa koko lipun hinnan Accraan asti emmekä voisi ostaa lippua vain puoleen väliin matkaan. Jouduimme jättämään Volta-järven tällä kertaa ja lähdimme lounaan jälkeen kotiin. Otimme Hohoesta trotron Accraan, mutta kas kummaa päädyimmekin jonnekin päin Temaa. Onneksi kyydissä oli pari ghanalaista miestä, jotka olivat maksaneet myös matkan Accraan asti, joten trotroa vaihtaessamme vaadimme kuskin maksamaan matkan Accraan niin kuin meille oli aiemmin luvattu. Kun kerroimme tästä maanantaina koulubussin kuskillemme, hän nauroi ja sanoi, että sunnuntaisin trotroja on vaikea saada täyteen, joten lipun myyjät lupailevat matkan Accraan asti.

Plantaasiviljemä matkan varrella

<3: Sonja