Aika menee täällä hirveetä vauhtia ja nyt on jo puoliväli koko reissusta! Ajattelin kuitenkin kertoa teille, missä sitä ollaan oltu ensimmäiset kuusi viikkoa.
Ennen reissua ajatuksena oli, että lennän maanantaina 12.9 Helsinki-porukan kanssa Ghanaan, asettaudun hieman Afrikan mantereelle, odottelen tulkkiporukan saapumista päiväntasaajalle ja sunnuntaina suunnataan Siljan kanssa Mampongiin, missä alotetaan meidän vaihto. Noh lauantaina kun selvittelin lähtöä Mampongiin, selvisikin, että meidän huone Mampongissa ei ollut vielä valmis, joten lähtö siirtyisi keskiviikolle. Se oli toisaalta mukava uutinen, jotta saatiin Siljan kanssa viettää vielä pari päivää rauhassa Accrassa ennen matkaa kohti tuntematonta. Matka Mampongiin tuntui todellakin siltä, sillä tiesimme hyvin vähän, minne ollaan menossa. Joku suht pieni paikka jossain kauniilla Aburin kukkulalla, noin 50 km Accrasta, iso koulu ja majoitus maksaa 40 euroa per viikko. Siinä kaikki, mitä meillä oli tiedossa. Pari päivää ennen lähtöä olin myös saanut kuulla Steveniltä, että Ghanassa on kaksi Mampongia: Mambong Akuapem tässä Accran lähellä ja toinen Kumasin lähellä (Mampong Ashanti). Luulin, että ollaan menossa jälkimmäiseen. Ei ilmeisesti oltu :D
Accra - Mampong (ideaaliaikataulu autolla, mikä ei ehkä koskaan toteudu) |
Kun lähtö alkoi lähestyä, aloin jo odottaa innolla, mitä tämä reissu tuokaan tullessaan. Tiistaina soittelin vielä Jonaksen kanssa ja kysyin tarkemmista lähtöjärjestelyistä. Hän sanoi, että lähtö olisi joskus noin klo 10 aikaan. Kyselin vielä, onko Mampongissa pankkiautomaattia, koska en tosiaan tiennyt, minkä kokoisesta paikasta olis kyse. Vastaukseksi sain: "It's a big town. You are not going to Mexico!" Saatiin kyyti Mampongiin House of Gracen koulukuskilta Obumalta. Jussi ja Maija olivat kerenneet aloittaa jo House of Gracella ja kulkeneet pari päivää Obuman kyydillä. He olivat jutelleet Obuman kanssa meidän lähdöstä ja ymmärtäneet, että lähtö olisikin jo aikaisin aamulla klo 7-8 aikaan. Ei muuta kun selvittämään, mikä lopullinen lähtöaika oikeasti olisi. Lähtö oli siis klo 8.30. Pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin aamulla odottamaan kyytiä ison tien varteen. Mutta koska olemme Afrikassa, pääsimme matkaan yllätys yllätys vasta parin tunnin päästä. Oli haikeeta ja samalla jännää lähteä uusia seikkailuja koti. Asylum Downista oli tullut jo niin koti. Samoin meidän 8 hengen suurperheestä.
3kk elämä rinkassa ja rinkka selässä kohti tuntematonta seikkailua. |
Mampongissa meitä otti vastaan koulun tuore rehtori Trudy. Hän oli aloittanut rehtorin pestinsä kesäkuussa. Koulun pojat auttoivat kantamaan rinkkamme meidän väliaikaiseen kotiin koulun kampusalueella. Kuulimme, että meille ollaan remppaamassa uutta asuntoa, joka tulisi olla valmis noin viikon päästä. Siihen asti asuisimme amerikkalaisen vapaaehtoisen Vanessan kanssa, joka on ollut koulussa jo vuoden taideopettajana Peace Corps -järjestön kautta ja tulee olemaan Ghanassa vielä kaksi vuotta. Meillä oli Siljan kanssa oma huone ja muut tilat (keittiö, vessa, suihku ja "olohuone") oli yhteisiä.
Mampongin
kuurojen koulu (Demostration School of the Deaf) on todella iso koulu:
400 oppilasta, jotka ovat ikäluokaltaan noin 4-24 vuotiaita. Koulussa on kindergarden luokkia 1-2, primary schoolin luokkia 1-6 ja junior high school luokkia 1-4. Koulussa on lisäksi kuurosokeiden yksikkö ja vocational school luokkia, joissa voi opiskella esimerkiksi
kampaamopuolta ja ompelua. Koulu alkoi aina klo 7.30 koulun pihalla aamunavauksella. Tunnit oli klo 8-10.30, tauko 10.30-11 ja loput tunnit 11-14. Oppilailla on siis vain yksi tauko päivän aikana ja lounas vasta klo 14.
Koulussa on noin 50 opettajaa, joista puolet on kuuroja ja puolet kuulevia. Koululla on lisäksi muuta henkilökuntaa kuten koulukuskeja ja naisia, jotka kokkaa, tiskaa ja pesee pyykkiä. Tytöillä ja pojilla on kampuksella omat asuntolat ja henkilökunta asuu perheineen kampusalueella kukkojen, kanojen, kissojen ja vuohien kera.
Koulun ruokala. |
Tässä alkutunnelmia Mampongista. Lisää arjesta ja Mampongista seuraavissa postauksissa.
<3: Sonja
Hei, täällähän oli kiva yllätys, kun olitkin kirjoittanut lisää.
VastaaPoistaMukavia päiviä tulevaan.