Lähtökuopissa

"6.9.2016

Muutama päivä ennen Afrikan matkaa. Istun bussissa kohti Jyväskylää. Yön aikana on hiipinyt haikeus. Unissani nään valmistautuvani Afrikkaa varten. Herään aamuyöllä ja säikähdän nukkuneeni pommiin. Kello on 5:48. Vielä vajaa puoli tuntia aikaa nukkua ennen herätyskellon sointia.

Herään kauniiseen aamuun. Mittari näyttää +7,8 ja luulen, että ulkona on kylmä. Kehoni alkaa kuitenkin jo tottua hiipivään syksyyn eikä ihoni tunne aamun kylmyyttä. Hyvää huomenta maailma, kirjoitan Snapchatin videoon auringonnoousun ylle. Minuutit kuluvat ja bussini on myöhässä. Istuessani bussissa, mietin, miksi lähibussit eivät voi ajaa aikataulun mukaan ja olla ajoissa. Vilkuilen kännykkäni kelloa ja lasken minuutteja. Bussi nro 61 saapuu kuitenkin ajallaan linja-autoasemalle. Ylitän suojatien ja heti aamulla reippaileva pappa liittyy seuraani.

- Matkalle lähdössä.

- Matkalle lähdössä eikö niin, hän toistaa.

Kirkaanpunainen iso matkalaukkuni ja selässäni keikkuva uudenkarhea rinkka huutavat vastaantulijoille, että olen lähdössä matkalle.

- Kyllä.

- Minne matka?

- Afrikkaan.

- Vai Afrikkaan?!, mies vastaa huvittuneena tai epäluuloisena. 

Epäilen hetken itsekin, että olenko oikeasti lähdössä Afrikkaan! Minä!? Hymyilen ja sisälläni kasvaa innostus tulevaa seikkailua kohtaan."

Nämä ajatukset kumpusivat meileeni kuukausi sitten aamubussissa kohti Jyväskylää. Pari päivää kotona perheen ja ystävien luona hujahti todella nopeasti ja hoidettaviakin asioita jäi aivan viime minuuteille asti. Kun juoksin palauttamaan vielä parit housut noin 20 minuuttia ennen bussin lähtöä, autoon palattuani äiti ja Soile nauroivat, että taitaa Afrikka tehdä hyvää minulle, koska en voi jatkaa samaa minuuttiaikataulutusta siellä. Lopulta tavarat oli kasassa (ja loput kaupassa) ja matka kohti Afrikkaa sai alkaa. Yksi yö Turussa ja laivalla kohti Tukholmaa, jossa tapasin matkakumppanini Kian, Siirin ja Vilman Helsingin Diakista. Sain nukuttua tunnin ennen lentoa ja sitten runsaan hotelliaamiaisen kautta kentälle. Lennettiin Tukholmasta Lontoon kautta Accraan. Vasta Lontoossa ennen koneeseen nousua tajusin kunnolla, minne ollaan menossa. 10% koneeseen nousevista oli valkoisia. Tunnelmia suoraan koneesta Saharan yäpuolelta:

"Istun British Airwaysin lennolla Lontoosta Accraan. Matkakamut mun edessä, mä paikalla 49F. Vieressä kanadalainen kullankaivaja. Koneessa 2 käytävää, sivuilla kolme paikkaa ja keskellä neljä sekä yläkerta. Koneessa ruokana kanaa ja mausteista riisiä. Mulla ei oo oikeen ruokahalua, mikä on vähän outoa. Varmaan jännitys ja huonosti nukutut yöt rasittaa mun mahaa - raukkaparka. Leffana Me before you, musiikkina Coldplay (Adventure of a Lifetime, todellakin). Meiän kolmikon edessä hellyyttävän söpö ihan pariviikkonen vauva. Ja iskä, kyllä Saharan päällä on pilviä :D Ihan hullua, täällä me vaan lennellään Afrikan yläpuolella "kuplassa" (lentokoneeksikin kutsustaan) tietämättä ja tajuamatta yhtään sen paremmin, minkälaista elämää just nyt meidän alapuolella eletään. Mä oon matkalla AFRIKKAAN! GHANAAN! ACCRAAN! Uskomatonta! (Btw note to self: jumpsuit ei oo mikään paras matkustusasu, koska vessa)."

Tässä tasan kuukauden takaisia lähtötunnelmia. Tuntuu hassulta, että ensimmäinen kuukausi on jo takana! Tarkempia kuulumisia täältä melkein päiväntasaajalta seuraavissa postauksissa. Stay tuned ;)

Tukholman maisemat vikana iltana